Kävin tänään hakemassa postista Pöpön Kissakolmion arvonnasta voittaman joulukalenterin. Paketista paljastui myös Crusoen kirje Pöpölle, josta Pöpö ilahtui niin paljon että asettui makaamaan sen päälle niin, ettei mamma pääse hänen salaista kirjettään lukemaan (luin kuitenkin). Kalenterista tuli hyviä herkuntuoksuja ja Pöpö olisi avannut mielellään muutaman luukun jo etukäteen, mutta laitoin kalenterin vielä kaappiin talteen. Kiitos vielä arvonnasta ja voitosta sekä ihanaa joulunodotusta teillekin!
Pöpö riemuitsi kalenteristaan niin kovin, että päätti päivän kunniaksi harrastaa pitkästä aikaa ruokaisaa urheilulajia "kielenlentoa". Pelivälineeksi ei tarvita muuta kuin suurehko kimpale possun kieltä ja sitä sitten heitellään ja kanniskellaan taituroivasti ympäri kämppää. Olennaisesti peliin kuuluu myös mamman pakeneminen peliväline suussa, jos mamma haluaisi palauttaa ruuan takaisin kuppiin minne se kuuluu. Lisäpisteitä saa mahdollisimman huomiota herättävistä muuveista, Pöpö hallitsee muun muassa kaksoistäppäyksen ja heittovoltin.
Saadaksemme vielä hieman paremmankin laatuisen kuvan tähän postaukseen niin voin ilokseni kertoa, että Pöpön ja tuntemattoman kissan viime viikonloppuisesta kohtaamisesta löytyi sittenkin kuvamateriaalia isäpuoleni kännykästä. Kuvassa Pöpö tähyilee kissaa innoissaan mangustiasennossa.
Viikonlopun huippusalainen projekti näkyy yllä! Rakennettiin isäpuoleni kanssa Pöpölle kaksi agilityestettä - tai pikemminkin isäpuoleni rakensi ja minä olin vain hengessä mukana. Verstaaseen mahtui sisälle kunnolla vain yksi henkilö, joten jäin pitämään sadetta katoksen alle ja pitelemään työkaluja. Muutama tunti vierähti, mutta olihan se nyt sen arvoista.
Tosi kivat esteet saatiin aikaan. Nyt meillä on yhteensä kolme, kun putkikin lasketaan mukaan. Ei enää kökköjä pahviesteitä! Mietin vielä pitäisikö nuo maalata, mutta toisaalta ihan kivat ovat puunvärisenäkin. Täytynee vielä tuumia...
Keinulaudasta tuli melko kapea ja ehkä lyhytkin ottaen huomioon Pöpön koon, mutta kunhan poika hoksaa idean niin varmasti onnistuu pienenkin keinulaudan yli sipsuttaminen. Tämän harjoittelussa kestää varmasti paljon pidempi aika pystyesteen tai putken harjoitteluun verrattuna, mutta jospa jouluun mennessä taito olisi jo hallussa! Ja löytyipähän käyttöä tyhjälle Thrive-raksupurkillekin, siitäkin tuli nätti kun päällystin lahjapaperilla.
Pystyesteessä on kolme irrotettavaa puomia, joten voi vaihdella korkeutta ja tehdä ylitysten lisäksi myös muuta. Testaillessa estettä Pöpö ihan yllätti minut, sillä ihka ensimmäisellä kerralla osasi yhdistää hyppäämiskäskyn lisäksi suoraan esteeseen sen alitse menemisen (jota on tähän mennessä harjoiteltu vain koukistetun jalan ali menemisellä) ja puomien välistä menemisen, jossa käytin samaa käsimerkkiä kuin putkeenkin menemisessä. Alta löytyykin sitten videota näistä.
Aika vahvasti on käsimerkit mukana touhussa, mutta en nyt ota turhan tarkkaa stressiä siitä. Eiköhän niitä jossain vaiheessa ainakin vähän huomaamattomammiksi saa hiottua ja jos myöhemmin onnistutaan pelkillä äänikomennoillakin niin se on sitten ylimääräistä plussaa.
Oltiin nyt viikonloppuna reissussa ja luultiin pääsevämme tarpomaan pehmoiseen ensilumeen, mutta pettymys odotti perillä. Tosin olisihan sitä joku järkevämpi osannut odottaa, että 200 kilometriä etelämpänä saattaa olla vielä lumetonta. Märästä kelistä Pöpö ei järin pitänyt ja käväistiin ulkona vain muutaman minuutin nuuskutteluilla pari kertaa.
Jännitystäkin Pöpö sai elämään, kun takapihan terassille ilmestyi vapaana kulkeva kissa. Pöpö singahti välittömästi ikkunaan tarkkailemaan, mutta toinen kissa ei nähnyt Pöpöä. Kissa ei viipynyt kauan vaan hävisi sitten aidan ali naapurin puolelle. Pöpö jäi mangustiasennossa tuijottamaan perään ja odotteli vielä jälkikäteenkin ikkunalla pitkään palaisiko toinen kissa. Siitä ei oikein ole selkoa mitä Pöpö oli kissasta mieltä, sillä syvää kiinnostusta lukuunottamatta minkäänlaista maukaisua, kurinaa tai murinaa ei suusta kuulunut.
Toteutettiin myös pieni projekti, siitä varmaan vähän lisää myöhemmin...
Meillä on ollut aika rauhallinen viikonloppu. Vaikka vähän leikkiä ja temppuilua harrastettiin toki. Ja Pöpön iloksi varikset ovat parveilleet ahkerasti puissa ja naapuritalojen katoilla, joten tirppa-tv on tarjonnut katseltavaa ja ensilumiakin on jo päässyt ikkunasta ihmettelemään. Ei olla käyty vielä ulkona tallustamassa, mutta luultavasti viimeistään ensi viikonloppuna reissussa ulkoillaan.
Tänä aamuna saatiin nukkuakin pitkään. Pöpö ei onneksi kovinkaan pontevasti enää nykyään herättele aamulla. Joskus ennen kahdeksaa kuului hetken aikaa vaativaa maukumista ja välioven kaapimista, ja kerran herra kävi sängyssä tuijottamassa meitä nukkujia silmästä silmään, mutta vetäytyi sitten vielä hetkeksi levolle ennen kuin nousimme ylös.
Ahkerana poikana Pöpö oli hetken myös hengessä mukana viikonlopun ompelu- ja askartelutuokioissa. Pöpö on onneksi nykyään jo sen verran rauhallinen, että voi huoletta pitää liimat, kankaat ja kynät levällään lattialla eikä karvatornado tule söheltämään tavaroiden keskelle. Tosin tietysti juuri sen pahvin, jota tarvitsin, päälle täytyi ensin viattomasti istahtaa, ja lankakerät saivat vähän tassusta, mutta muuten Pöpö on ihanteellinen askertelukaveri. Se asettuu yleensä makoilemaan ja tarkkailemaan sivusta ja kyllästyessään lähtee sitten olkkarin ikkunalle lintuvahtiin.
Oma vati on paras paikka, oma vati on iloinen. Omassa vadissa viihdyt vaikka - koko päivän syksyisen...
Pöpön yksi suosikkinukkumapaikka on toistaiseksi jäänyt esittelemättä blogissa ja tähän on hyvä syy. Pojun oma vati nimittäin sijaitsee kylppärissä, eikä sinne jostain syystä ikinä muista ottaa kameraa mukaan! Tänään sain kuitenkin karvakääryleen ikuistettua rakkaassa vadissaan hupsussa asennossa. Tuhina senkun kuuluu!
Vati joskus muinoin Pöpön vasta meille saavuttua sattui unohtumaan pyykkien liotuksen tms. jälkeen kuivumaan vessan lattialle. Tämän jälkeen takaisin komeroon ei ollut enää paluuta, vaan Pöpö otti vadin omakseen ja se sai kunniapaikan kylppärin nurkasta. Vati on pysynyt kohta jo vuoden nukkumapaikkojen parhaimmistossa. Mitään pehmukkeita ei tarvita, vaan kovaan vatiin käpertyminen on parasta.
